Timo Piirainen

VTT, Dosentti, Helsingin yliopisto

Kommentti: Turkisalalla ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia

Työllisyysnäkökohdat eivät ole peruste turkistuotannon jatkamiselle Suomessa. Turkisalan työllisyysvaikutukset ovat marginaaliset koko kansantalouden mittakaavassa, eikä turkisten tuotanto ole merkittävä elinkeino Suomen taloudelle. Turkistalouden merkitys työllisyyden kannalta pienenee vuosi vuodelta, koska toiminnassa olevien turkistarhojen määrä on jatkuvassa laskussa. Myös niillä alueilla, joille turkisten tuotanto on Suomessa keskittynyt, voitaisiin turkistarhauksen lopettamisen aiheuttamia negatiivisia alueellisia työllisyysvaikutuksia lievittää aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin.

Aktiivisesti toimivia turkistarhoja oli Suomessa vuoden 2011 alussa arviolta 1 000. Turkistarhojen määrä on jatkuvassa laskussa, ja Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton (STKL) tilastotietojen mukaan STKL:n jäsentilojen määrä laski kymmenvuotiskaudella 1999-2009 keskimäärin 50-100 tarhan vuosivauhdilla. STKL.n viimeisimmät julkaistut tilastotiedot ovat vuodelta 2009, ja tuolloin jäsentiloja oli 1 103. Noin tuhannen päätoimisen turkistarhan lisäksi turkiseläinten kasvatus on sivuelinkeinona arviolta 300 suomalaisella maatilalla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT, 2008) selvityksen mukaan suomalaisella turkistalouden tilalla tehdään keskimäärin 2 000 työtuntia vuodessa, mikä vastaa noin 1,5 henkilön täysiaikaista työpanosta. Tämä luku voidaan pyöristää kahdeksi työntekijäksi, ja kun turkistarhojen kokonaismäärä mukaanlukien sivutoimiset tarhat on 1 300, voidaan turkistarhojen arvioida vuonna 2011 tarjoavan työpaikan enintään noin 2 600 henkilölle.

Turkiseläinten kasvatukseen liittyvien työpaikkojen lisäksi turkisala tarjoaa vähäisessä määrin työpaikkoja muissa alaa palvelevissa toiminnoissa, kuten rehun tuotannossa, kuljetuksessa ja turkisten markkinoinnissa. Näiden turkisten tuotannosta riippuvien työpaikkojen määrän Suomessa voidaan vuonna 2011 arvioida olevan enintään 600. Tuotannolla on myös välillisiä työllisyysvaikutuksia. Koska peräti 98 % turkiksista viedään ulkomaille, turkistuotannon kerroinvaikutukset kansantalouteen ja työllisyyteen ovat vähäisempiä kuin aloilla, joilla kotimainen kysyntä ja jalostustuotanto ovat merkittäviä. Turkistuotannon välillisten työllisyysvaikutusten voidaan arvioida olevan suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin suora työllistävä vaikutus. Arvioksi turkistuotannon työllistävästä kokonaisvaikutuksesta Suomessa vuonna 2011 saisimme siis näin ollen noin 6 400 työpaikkaa, ts. 3 200 (suora työllisyysvaikutus) + 3 200 (välillinen työllisyysvaikutus).

Turkisalan työllistävä vaikutus pienenee jatkuvasti, koska turkistarhojen määrä vähentyy vuosi vuodelta. Suomalaiset turkistarhat ovat perheyrityksiä, ja valtaosa turkisalan yrittajistä kuuluu vanhempiin ikäryhmiin. MTT:n selvityksen mukaan yli 55-vuotiaista turkisalan yrittäjistä noin 70 % suunnittelee tuotannon lopettamista kokonaan lähivuosina korkean iän ja toiminnan jatkajien puuttumisen vuoksi. Turkisten tuotanto Suomessa on kutistuva elinkeino ja kuuluu menneisyyteen.

Huolimatta turkistalouden marginaalisesta merkityksesta koko kansantalouden kannalta, on kuitenkin odotettavissa, että turkistuotannon kieltämisellä tulisi olemaan negatiivisia alueellisia työllisyysvaikutuksia niissä pienissä Pohjanmaan kunnissa, joihin tuotanto on voimakkaimmin keskittynyt. Näitä negatiivisia alueellisia talous- ja työllisyysvaikutuksia ei kuitenkaan tule liioitella. Turkistuotannon yhteenlasketty työllistävä vaikutus Suomessa arvioitiin yllä 6 400 työpaikaksi. Turkistuotannon lopettaminen kokonaan ei luonnollisesti kuitenkaan merkitsisi työttömien lukumäärän yhtäkkistä kohoamista 6 400 henkilöllä. Sivutoimiset turkistarhat reagoisivat turkistuotannon lopettamiseen siirtämällä tuotannon painopistettä viljelytalouteen, ja huomattava osa vanhempiin ikäryhmiin kuuluvista turkisalan yrittäjistä siirtyisi eläkkeelle. Ja myös työvoiman ulkopuolella olevalla väestöllä, esimerkiksi eläkeläisillä, on positiivisia työllisyys- vaikutuksia, koska myös eläkeläisväestö kuluttaa tavaroita ja palveluita, joten turkisten tuotannon lopettamisen negatiiviset välilliset työllisyys- vaikutukset olisivat loppujen lopuksi rajoitetut. Kun eläkkeelle siirtyvät ja sivutoimiset turkisalan yrittäjät vähennetään turkistuotannossa suoraan työllistyvien kokonaismäärästä, jäisi jäljelle arviolta 2 000 henkilön suuruinen joukko yrittäjiä ja työntekijöitä, joiden työllisyys ja elinkeino olisivat uhattuina. Tämän turkistuotannosta vapautuneen työvoiman työllistymistä muihin elinkeinoihin ja kasvaville tuotannonaloille voitaisiin tukea aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin.

Lähteet

Alanko,Timo (2010): Turkisalan työllistävyys, http://timoalanko.blogspot.com.

Karhula, Timo, Latukka, Arto & Rekilä, Seppo (2008): Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa, MTT:n selvityksiä 160, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry. (2010): Tilastot-Statistik 2010, www.stkl-fpf.fi.

Turkistalous (2010). Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry:n jäsenlehti, Vuosikerta 2010.