Turkiseläinten kasvattajain liitto järjesti 15.10.2011 avointen ovien päivän, jolloin kahdeksalle turkistarhalle eri puolille Suomea pääsi tutustumaan etukäteen ilmoittautumalla. Tarkoituksena oli esitellä ihmisille "todellista" turkistuotantoa vastapainona aktivistien helmikuussa 2011 julkaisemalle ja kohua herättäneelle materiaalille lukuisilta suomalaisilta turkistarhoilta.

Jyväskylästä tehtiin vierailu Kalajoen Himangalle, jossa samalla alueella on yhteensä neljän eri yrittäjän tarhat. Tutustuimme GS-Fur Oy:n tilaan, missä kasvatetaan kettuja, minkkejä, supikoiria sekä ainoana Suomessa myös soopeleita. Eläimiä on yhteensä 25 000, joista noin tuhat siitoseläimiä. Tarha-alue oli uusi ja selvästi keskimääräistä siistimpi: rikkinäisiä häkkejä tai suuria määriä eläinten jätöksiä tai muuta likaa ei tarhalla näkynyt.

Vierailijat saivat kierrellä alueella suhteellisen vapaasti, joskin siitoseläinten varjotaloissa vain pyydettäessä. Parin vuoden ikäisillä siitoseläimillä näkyi jonkin verran häkkielämän aiheuttamia vammoja kuten haavaumia. Tämän vuoden poikasilla näitä ongelmia oli vähemmän, mutta silmiin pistivät mm. sairaalloisen pulskiksi jalostetut ja syötetyt naalit. Minkit ja etenkin ketut liikkuivat häkeissään hermostuneesti kun taas supikoirat ja naalit lähinnä kyhjöttivät paikallaan. Tarhaaja itse oli ylpeä eläinten hyvästä kunnosta sekä uusimmat EU-määräykset täyttävistä virikehäkeistä, jotka tarjoavat esim. ketulle 0,6 neliömetriä elintilaa ja purukapulan virikkeeksi.

Tämä kuitenkin kertoo enemmän eläinsuojelulainsäädännön merkityksettömyydestä kuin mallikkaasta eläintenpidosta; parhaimmallakin turkistarhalla villieläimet suljetaan koko lyhyeksi elämäkseen oloihin, jotka olisivat esim. lemmikkikoiran kohdalla eläinrääkkäystä. Tarhaajat itse perustelivat tämän ristiriidan sillä, että turkiseläimet ovat tuotantoeläimiä eikä niitä siksi voi verrata sen enempää villeihin sukulaisiinsa kuin lemmikkeihinkään. Häkkeihin suljettuja eläimiä tällaiset verbaaliset kikkailut tuskin kuitenkaan lohduttavat.